”Tiesin jo opiskeluaikanani, että haluan töihin Kittilän kaivokselle”, automaatioinsinööri Taru Sieppi kertoo. Hän on kotoisin Muonion Kerässiepistä ja lapsuuden mummola on aivan Kittilän kaivoksen naapurissa Rouravaarassa.

Opintojen jälkeen Taru halusi pysyä kotiseudullaan. Nyt hän asuu avopuolisonsa ja 5-vuotiaan Sampo-poikansa kanssa Raattaman kylässä, josta työpaikalle on parhaimmillaan – tai pahimmillaan – noin puolentoista tunnin ajomatka. Kolmen tunnin edestakainen työmatka on raskas ajettava ja pois perheeltä ja vapaa-ajasta.

”Nyt korona-aikana päästiin kokeilemaan etätyötä, ja se toimii loistavasti sekä työtehtävien että perheen ja vapaa-ajan kannalta”, Taru toteaa. ”Työskentely on tehokkaampaa ja jaksaa paremmin, kun ei ole pitkää työmatkaa ajettavana. Jää myös enemmän aikaa olla lapsen kanssa. Aivan mahtavaa!”

Agnico Eaglellä on jo mietitty koronapandemian jälkeistä uutta normaalia, ja Kittilän kaivoksella siihen kuuluu aiempaa laajempi etätyömahdollisuus niissä työtehtävissä, joihin etätyö sopii.

Taru tuntee Kittilän kaivoksen hyvin, sillä hän on työskennellyt Agnico Eaglellä jo vuodesta 2010 saakka. Sitä ennen hän suoritti lukion ja sähköalan perustutkinnon, minkä jälkeen hän opiskeli automaatioinsinööriksi Oulun ammattikorkeakoulussa. ”Aloitin ensin tietotekniikan opinnot, mutta vaihdon automaatiotekniikkaan, kun hoksasin paremmat työllistymismahdollisuudet”, Taru kertoo.

Automaatioinsinööreistä on tällä hetkellä huutava pula ja työtä riittää, mutta Taru päätti hakea lisäosaamista ammattikorkeakoulun rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutusohjelmasta. ”Talo- ja energiatekniikkaan suuntautuvat opinnot täydentävät nykyistä tutkintoani, ja voin hyödyntää oppimaani esimerkiksi useissa kaivoksen projekteissa, joissa olen saanut olla mukana työurani alusta saakka.”

”Työnantaja tukee opintoja niin, että saan kerran kuussa palkallisen opiskelupäivän”, Taru kertoo.

Tarun puolisolla on porotila, mutta poronhoitoon Taru ei osallistu. Hänen arjessaan näkyy kuitenkin vahvasti luontaiselinkeinojen ja poronhoidon vuosikello vasanmerkityksineen, poroerotuksineen, porometsässä kulkemisineen ja porojen talviruokintoineen. ”Poronhoito on yhteisöllistä toimintaa. Koko kylä kerääntyy yhteen aidoille – porotyö on elämäntapa”, Taru sanoo.